Opiskelu Luganon yliopistossa

Tässä postauksessa kerromme minkälaista on ollut opiskella Luganon ylipistossa. Yliopiston nimi on Universita della Svizzera Italiana, ja se sijaitsee aivan USIHomen vieressä. Luennoille lähtö on vaivatonta, kun kotiovelta luentosaliin kestää kävellä vain muutama minuutti. 

Kampus

USI:n kampus on kaunis ja aika pieni. Erityisesti USI:n päärakennus on ulkoapäin hyvin kaunis rakennus. Päärakennuksessa on terasseja, joihin opiskelijat pääsevät tauoilla viettämään aikaa. Sisätilat ovat hieman kolkot, mutta ihan käytännölliset. Päärakennuksen alakerrassa on vapaassa käytössä olevia tietokonehuoneita ja ryhmätyötiloja. Tilat ovat käytettävissä 24/7, sillä opiskelijakortti toimii avaimena yliopiston rakennuksiin.  Yliopiston muut rakennukset vaikuttavat hieman uudemmilta, joka näkyy myös luentosaleissa. Kampuksella on kirjasto, jossa on opiskelutiloja ja siellä on mahdollisuus kopioida ja tulostaa papereita. Vaihto-opiskelijat saavat printata huomattavan suuren määrän sivuja ilman veloitusta. Kevään aikana tuli paljon tulostettua caseja ja matkalippuja, mutta siitä huolimatta kate ei loppunut kesken. Kampuksen piha-alue on kuin suuri puisto, josta löytää aina jonkun kivan penkin, jossa voi istuskella ja nauttia auringonpaisteesta.

Kurssit

Me molemmat valitsimme neljä kurssia kevääksi, mutta aikatauluongelmien takia jouduimme pudottamaan yhden pois. Vilja opiskeli kurssit Consumer Behavior, Organizational Learning ja International Business. Heidi opiskeli kurssit Entrepreneurship: theory & practice, Consumer Behavior ja Organizational Learning. USI:ssa monet kurssit kestävät koko lukukauden; esimerkiksi Organizational Learning ja Consumer behavior kestivät helmikuun loppupuolelta kesäkuun alkuun. Osa kursseista on puolet lyhyempiä, ja osa kursseista on kapselikursseja eli kestävät vain viikon. 

Luennot

Luennot kestävät 1h 45min ja yleensä puolessa välissä pidetään noin 10 minuutin mittainen tauko. Opetus on hyvin samanlaista mihin olemme Jyväskylässäkin tottuneet, mutta ryhmätöitä on ehkä hieman enemmän. Lisäksi monet kursseilla käytävät asiat käydään läpi casejen avulla, eli opiskelijoiden täytyy ensin perehtyä artikkeleihin ja seuraavalla luennolla casesta keskustellaan. 

Tentit

Tenttejä järjestetään lukukauden puolessa välissä ja kesäkuussa, eli tämä oli erilaista mihin on Jyväskylässä tottunut. Suomessa tenttitilanteet ovat usein järjestelmällisiä ja Luganoon verrattuna tiukempia. Luganossa annetaan ymmärtää, että tenttien ja lunttaamisen suhteen ollaan tarkkoja, mutta käytännössä se ei kyllä toteutunut. Suomalaisen näkökulmasta oli hämmentävää, että ennen tenttejä kaikki sai jutustella ja kuiskia vapaasti, vaikka osa tentin tehtävistä oli näkyvillä. Suomeen verrattuna tenttitilanteet olivat leppoisia.

Tentteihin iloittautuminen

Tentteihin ilmoittaudutaan erillisellä yliopiston nettisivulla, johon kirjaudutaan käyttäjätunnuksilla ja opiskelijanumerolla. Tentteihin pystyy ilmoittautumaan vain tiettynä ajankohtana, joten niiden suhteen kannattaa olla tarkka, ettei ilmoittautumisajankohta mene ohi. Yliopistolta kyllä muistutetetaan sähköpostitse moneen kertaan tentteihin ilmoittautumisesta. Samaiselta nettisivulta näkee myös aikanaan tenttien tulokset.

Arrivederci!

Trip to Lauterbrunnen & Geneva

On Wednesday morning we took a train from Lugano via Arth-Goldau, Luzern and Interlaken Ost to Lauterbrunnen. The views between Luzern and Interlaken were amazing! There were many little lakes which had beautiful turquoise water, surrounded by green mountains and little villages.

Also Lauterbrunnen is a very beautiful little village. It's between mountains and from the village you can see also big mountains which are covered by snow. In the village there's one very beautiful waterfall and all the houses are alpine-style. The atmosphere is very relaxed and unique. We could have spend hours just looking around because no matter which way you looked there was always something interesting/beautiful/special to see!

We arrived there in the afternoon. First we went to check our hotel which was The hotel Hornerpub. Downstairs there was a pub and upstairs the hotel rooms. The staff was super friendly! The room was ok with a nice view.

Lauterbrunnen is famous for the great hiking possibilities. In that area there are famous mountains such as Jungfrau, Eiger and Schilthorn. The highest located train station in Europe is on the top of Jungfrau. Schilthorn is known for the fact that it was a movie set for a James Bond movie since some places were featured in James Bond movie On Her Majesty's Secret Service in the 1969.

Since it was already afternoon we left the hotel and went to the train station in which we bought the tickets for the lifts. We wanted to do a little hiking on the Schilthorn side so our plan was to take a lift from Lauterbrunnen to the Grütschalp, then hike from Grütschalp to Mürren and then take a lift to the top of Schilthorn.

The lift to Grütschalp leaves from train station and it takes about 10 minutes. Then it was time to hike! There are at least two different ways to Mürren. We decided to take the mountain view trail which was supposed to be the shorter but harder one. Hiking went well despite the fact that the trail was occasionally quite steep. Sometimes it was surprisingly hard and we could feel our heartbeat rising. Probably it was also because we were quite high and the air was thinner the higher we went.

The views were magnificent! From the hiking trail we saw the three famous mountains: Jungfrau, Mönch and Eiger straight in front of us. Besides that there were many smaller mountains which were already green, there were waterfalls and streams on the way and the villages looked cute! We tasted the water from the stream and it was cold and fresh!

The way to the Mürren seemed longer than what we expected and soon we realized that we were on the top of Allmendhubel (1932m). The signposts were so bad! Just a little hint for everybody who is interested in hiking there, try to find a map before hiking. We always followed Mürren-sign and suddenly it wasn't there. Anyway the trail was super beautiful and the views were nice also from Allmendhubel.

When we found Mürren we were told that the last lift to Schilthorn had left already more than an hour ago. We were disappointed because we had paid 50 francs for the lift and basically even if we wouldn't have gone to Allmendhubel it wasn't possible that we could have caught that lift. We took the train back to Grütschalp and from there to Lauterbrunnen. In the train station we went to the info to tell what happened and a friendly woman gave us our money back (Lifts for Mürren-Schilthorn-Mürren). That was so nice from them! In the evening we had a dinner in our hotel Hornerpub. It was the cheapest place in the village and there were a lot of people! The food was fine and the atmosphere was great!

Next morning we woke up early and took a train from Lauterbrunnen via Interlaken Ost and Bern to Geneva. It was the first time for us to visit the French speaking area in Switzerland. It seemed to us that the culture and lifestyle was again very different from the other cities in Switzerland. Geneva was very beautiful and we thought that it was a bit like Lugano but much bigger! Most of our day we spent near the lake eating ice cream and drinking coffee. It was a perfect day in sunny and beautiful Geneva. In the afternoon it was time to go back to the train station and return to Lugano.

Arrivederci!

Vaellusta ja auringosta nauttimista

Viimeiset pari viikkoa olemme saaneet nauttia yli +30 asteen helteistä täällä Luganossa. On ihanaa, että täällä on kunnon kesäkelit, varsinkin kun Suomen kesä on kuulemamme mukaan vasta aluillaan. Hieman meidänkin on täytynyt kuitenkin valittaa, sillä vaikka helteiset päivät ovat ihania, lämpötilat USIHomessa nousevat liki samoihin asteisiin. Ilmastoinnista ollaan saatu vain haaveilla, ja välillä ei tiedä kuinka päin olisi kun joka paikassa on yksinkertaisesti liian kuuma. 

Olemme kuitenkin löytäneet aivan täydellisen paikan hellepäivien viettoon: Lidon. Lido on Luganon maauimala, joka sijaitsee  järven rannalla. Järven lisäksi voi polskia kolmessa eri uima-altaassa ja altaita reunustaa iso nurmikenttä missä voi ottaa aurinkoa ja rentoutua. Maauimalasta löytyy myös ravintola ja baari - ihan täydellinen paikka siis! Hintakaan ei päätä huimaa, sillä USI:n opiskelijat pääsevät Lidoon 3 frangilla. Monet tuskaisen kuumat päivät ovat vaihtuneet täydellisiin rantapäiviin musiikkia kuunnellen ja jäätelöä syöden. 

Lidossa makoilun lisäksi olemme käyneet myös vaeltamassa Monte Boglialla. Huijasimme vähän, sillä otimme bussin Bre:n kylään, josta sitten vaelsimme Monte Boglian huipulle. Bre:n kylästä Monte Boglialle käveli noin kaksi tuntia, jos mukaan laskee tauot. Alas pääsee huomattavasti nopeammin, etenkin kun valitsimme lyhyemmän reitin. Maisemat olivat todellakin parin hikisen tunnin arvoisia! 

Vaeltamisen ja rannalla makoilun lisäksi kävimme myös tutustumassa Mauri-nimiseen kahvilaan, jonka ohi olemme muutaamaan kertaan kävelleet. Olimme juuri yhteen ääneen tuskastelleet hellettä ja paahtavaa auringon paistetta, mutta päädyimme silti istumaan Maurin terassille auringon paisteeseen ja tilasimme espressot. Todella loogista, mutta kai sitä pitää auringosta nauttia nyt vielä kun voi. Espressotkin olivat hyvät vaikkakin vähän tujut :)

Yhdeksi lempiaktiviteetiksi on muodostunut myös iltauinnit Lugano-järvessä. Kun aurinko on laskemassa, olemme kipittäneet rannalle ja pulahtaneet järveen. Aivan täydellinen lopetus kuumille päiville!

Arrivederci!

Balkanin kiertomatka

Viime tekstistä on ehtinyt vierähtää tovi. Aika menee täällä niin hurjaa vauhtia, että yhtäkkiä sitä huomaa, ettei olla päivitetty mitään yli kuukauteen! No nyt tulee pitkähkö story, kun parisen viikkoa sitten  heitettiin reput selkään ja lähdettiin kiertämään Balkanin maita!

Matkamme alkoi Milanosta, kun ihana ystävämme Essi tuli viettämään Vappua meidän seuraamme. Päivä Milanossa meni nopeasti nähtävyyksiä ihaillen ja pizzaa syöden. Tänä vuonna ei ollut nakkeja eikä perunasalaattia eikä munkkeja, mutta hauskaa oli silti ja sehän on pääasia! Maanantai aamulla sanoimme Essille heipat ja lähdimme juna-asemalle odottelemaan meidän junaa.

ZAGREB

Ensimmäinen etappimme oli Zagreb, Kroatiassa. Matkasimme Milanosta Veronan kautta Veneziaan. Ja Veneziasta meillä oli bussiyhteys Zagrebiin. Harvinaista kyllä, junamme lähti Milanosta ajallaan. Meitä jännitti tuleva reissu ja se, että miten asiat hoituisivat Balkanin maissa. Jossain kohtaa Milanon ja Veronan välissä huomasimme, että junamme oli 5 minuuttia myöhässä. Veronassa meillä oli vaihtoaikaa vain 6 minuuttia, joten aloimme hieman huolestua. Yritimme etsiä konduktööriä, tuloksetta. Noh jatkoyhteys oli saman firman juna, joten arvelimme sen odottavan pari minuuttia Milanosta saapuvaa junaa. Saavuimme Veronaan 9 minuuttia myöhässä, eikä Venezian junaa näkynyt enää missään. Se oli lähtenyt ilman meitä.

Hyppäsimme seuraavaan Veneziaan lähtevään junaan. Aika nopeasti tajusimme, että kyseessä on maailman hitain paikallisjuna, jonka olisi voinut ohittaa juoksuvauhdillakin. Jos jatkaisimme sillä Veneziaan, emme ehtisi Zagrebin bussiin. Hyppäsimme pois isohkolla asemalla ja juoksimme taksitolpalle. Ystävällinen taksikuski kertoi, että Veneziaan ajaa 40 minuuttia. Bussin lähtöön oli 30 minuuttia, joten emme olisi ehtineet. Huomasimme, että parin minuutin päästä oli lähdössä toinen juna Veneziaan, joten juoksimme siihen. Se oli pikajuna, joten saimme toivoa bussiin ehtimisestä. Vitsailimme tarkastajan junaan saapumisesta (joka on Italiassa harvinaista) sillä meillä oli vain alkuperäinen lippu, aivan eri junaan.  Ja niinhän siinä kävi, että hetken päästä tarkastaja saapui. Hän kuitenkin jäi kiistelemään jonkun muun asiakkaan lipun voimassaolosta, joten poistuimme paikalta ja seuraavalla asemalla hyppäsimme pois junasta. Juoksimme taksitolpalle ja saimme kuskin, joka ymmärsi kiireemme. Normaalisti Veneziaan olisi ajanut 15 minuuttia, mutta hän pääsi sinne 10 minuutissa ja ehdimme kuin ehdimmekin Zagrebiin lähtevään bussiin. Fiilis oli sanoinkuvaamaton, sillä Zagrebin bussista myöhästymisestä olisi aiheutunut erittäin suuria mutkia matkaan. Bussikuski tuli kysymään olimmeko yrittäneet soittaa heidän firmalleen - Kyllä, ainakin 8 kertaa (kiitos kun huomasitte, mutta ette viitsineet vastata). Viisi tuntisesta bussimatkasta ainakin kolme meni siihen, että mietimme matkan tapahtumia ja yritimme rauhoittua. Sateenropina rauhoitti mukavasti.

Aamulla heräsimme aurinkoisesta Zagrebista. Hotellimme oli keskeisellä paikalla, joten ulos astuttuamme eteemme aukesi upea puisto, jossa oli patsaita ja suihkulähde ja ympärillä kauniita taloja. Kiertelimme aamun Zagrebin nähtävyyksiä. Kaupungissa oli mukavan rento fiilis, vain vähän turisteja ja ihmiset puhuivat sujuvasti englantia.

BELGRAD

Zagrebista jatkoimme junalla Belgradiin, Serbiaan. Junamatka alkoi puolilta päivin ja kesti lähes 7 tuntia. Netissä kerrotaan, että maisemat ovat sanoinkuvaamattoman upeat. Odotuksemme oli siis korkealla. Todellisuus oli vähän muuta kuin odotimme: kaunista vihreää peltomaisemaa ja siellä täällä vähän metsää. Perus Suomen maaseutua koko matka. Tuli ainakin kotoisa fiilis :) Belgradissa sää oli sumuisan aurinkoinen ja rakennukset hohkasivat kuumuutta. Kävelimme suoraan juna-asemalta hotellille - joka tietenkin sijaitsi ylämäessä. Hotellimme vastasi odotuksiamme sillä se oli saanut hyvät arvostelut; palvelu oli tehokasta, ystävällistä ja hotelli oli hyväkuntoinen. Seitsemän tunnin bussissa istumisen jälkeen oli pakko levätä hetken ja etsimme hyvää illallispaikkaa. Serbian hintataso on matala, joten valitsimme parhaaksi arvostellun ravintolan Tripadvisorista ja suuntasimme sinne. Paikan pihviannoksia oli kehuttu hurjasti, joten pakkohan meidänkin oli kokeilla - ja emme kyllä pettyneet. Annokset olivat uskomattoman herkullisia, ja laskukaan ei aiheuttanut harmaita hiuksia sillä noin 20 eurolla per henkilö saimme isot pihviannokset, viinilasit, limsat ja kahvit. Palvelu oli myöskin erittäin ystävällistä ja englannin kielen taitoista. Paikan nimi on Casa Nova, joten jos joku matkustaa Belgradissa, iso suositus tälle! :)

Ravintolaillallisen jälkeen päätimme kokeilla hotellin spa-osastoa, joka oli ihan ok. Monta erilaista saunaa (myös finnish sauna!) ja poreallas, joka ei tosin ollut käytössä. Raikkaana oli helppo nukahtaa hotellilakanoissa, ja seuraavana aamuna nousimmekin melko aikaisin jotta ehtisimme tutustua Belgradiin kunnolla. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään ensimmäistä päänähtävyyttä, Saint Savaa, kohti. Saint Sava on ortodoksitemppeli, joka ei ole sisältä vielä ihan valmis. Se on kuitenkin aivan valtava ja upea. Temppelin edustalla on kauniit suihkulähteet ja puistoalue, joka oli muuten ilta-aikaan paikallisten suosiossa! Temppeli oli myös vielä upeampi iltavalaistuksessa. Aikamme kierreltyämme lähdimme kohti toista Belgradin päänähtävyyttä eli Kalemegdanin linnoitusta. Linnoituksen alueella sijaitsi myös sotamuseo. Muita nähtävyyksiä joita kiersimme olivat muun muassa National Assembly, President's Hall ja City Assembly. Kaupungissa on paljon nähtävää ja koettavaa, ja erityismaininta on annettava kaupungin kahvila-ja ravintolakulttuurille - se on aivan uskomaton. Joka nurkalta löytyy toinen toistaan houkuttelevempia kahviloita ja ravintoloita, ja hinnat eivät päätä huimaa. Emme kuitenkaan kuvailisi Belgradia kauniiksi kaupungiksi; se on aika likainen ja rähjäinen, ja NATO:n tuhoamia rakennuksia oli edelleen nähtävillä. Kaupungissa oli kuitenkin aivan ihana tunnelma, ja hieman nuhjuisen ulkokuoren alta paljastui erittäin kupliva ja mielenkiintoinen suurkaupunki. Olimme myös varautuneet mahdollisiin kieliongelmiin, ja yllätyimme hieman kun serbit taitoivat englantia niin hyvin. Oli kyse sitten tarjoilijoista, hotellin respan työntekijöistä, junalipunmyyjistä tai pikkuisen kioskin omistajasta - kaikki puhuivat hyvää englantia. Palvelu ei ollut missään paikassa (lukuunottamatta illallisravintolaamme) sydämellisen ystävällistä, mutta tehokasta se kyllä oli. Ihmiset olivat hieman jäyheitä, mutta eivät kuitenkaan epäystävällisiä - meille sopi aivan hyvin että niin kauan kun asiat vaan hoituivat, ei palvelunkaan tarvi olla yltiö lämmintä. Toisaalta, kun itse uskaltautui hymyilemään ja rohkeasti kysymään apua, vastaukseksi sai ainakin vaisun hymyn ja ystävällisen avuntarjouksen. Näiltä osin kohtaamamme ihmiset Serbiassa muistuttivat hieman meitä suomalaisia :) 

SARAJEVO

Seuraavana aamuna oli aika sanoa heipat Serbialle ja lähteä kohti Bosnia-Herzegovinaa, Sarajevoa. Olimme hieman tehneet taustatyötä bussista jolla sinne matkustaisimme, ja oletimme että saisimme suuren kaksikerroksisen bussin, sillä välimatka oli (ajallisesti) pitkä ja luultavasti suosittu. Hieman jouduimme hieromaan silmiämme kun bussiterminaaliin putkutti pienen pieni minibussi, jonka tuulilasissa luki "to Sarajevo". Ei auttanut, hyppäsimme kyytiin, ilmastointi täysille ja kuulokkeet korville. Matkaa Belgradin ja Sarajevon välillähän ei ole kuin vaivaiset 200 kilometriä, mutta valtateiden puuttumisen takia matka kesti 7,5 tuntia. Tämän lisäksi pysähtelimme tosi usein. Toisaalta tauot olivat kivaa vaihtelua bussissa istumiseen, ja ehdimme myös yhdellä tauolla keskellä Serbian maaseutua syödä lounastakin. Jälleenkerran yllätyimme myös ihmisten englanninkielen taidosta; pienen paikallisen huoltoaseman vanha naissiivooja puhui sujuvasti englantia selittäen meille mistä löydämme naistenhuoneen. Matka jatkui kohti Bosnia-Herzegovinaa, ja rajan ylitys sujui melko sujuvasti. Rajavartiosto kyseli meiltä hieman tarkemmin mitä tulisimme maassa tekemään. Bosnian puolella aavat peltomaisemat vaihtuivat vuoristoon, ja matkapahoinvointilääkkeelle tuli käyttöä kun aloimme kiemurrella vuorten kapeita teitä päästäkseemme Sarajevoon. "Pian" olimmekin jo perillä, ja hieman hämmennyimme kun kuski yhtäkkiä huudahti "girls, this is Sarajevo!". Katsahdimme google mapsia, ja olimme noin 6 kilometrin päästä keskustasta, jossa myös hotellimme sijaitsisi. Onneksi löysimme taksin melko nopeasti, ja pääsimme vihdoin hotellille. Hotellimme nimi oli Colors Inn, ja tälle ehdottoman suuri suositus, jos joku sattuu Sarajevossa majoittumaan. Kaikki hotellissa oli aivan viimeisen päälle siistiä ja huoliteltua - palvelua myöten. Alkoi olla jo myöhä, joten päätimme etsiä illallispaikan ja käydä sitten kiertelemässä kaupunkia. Ensimmäisenä iltana huomasimme heti, kuinka upeasti kaupunki on jälleenrakennettu Bosnian sodan jäljiltä, mutta edelleen liki jokaisessa rakennuksessa näkyi luotien ja kranaattien jälkiä. Kävimme myös katsomassa latinalaista siltaa, jonka juurella Franz Ferninand murhattiin ja jonka myötä ensimmäinen maailmansota alkoi. 

Seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen nappasimme taksin, jota pyysimme viemään meidät Sarajevon tunnelimuseoon. Museo sijaitsee noin 7 kilometriä keskustasta, ja julkisilla sinne on huono kulkea. Taksi ei kuitenkaan maksa paljoa - 7 euroa per suunta plus 2 euroa siitä, että taksi odotti meitä 45 minuuttia, jonka vietimme museossa. Tunnelimuseo, eli Tunnel of Hope on siis tunneli, jonka Sarajevolaiset kaivoivat piirityksen aikana. Tunnelin kautta ihmisiä pystyi pakenemaan, ja kaupunkiin saatiin tuotua lääkkeitä, aseita ja ruokaa. Tämä oli oikeastaan ainoa tapa tuoda kaupunkiin yhtään mitään, sillä kaupunki oli niin tarkoin piiritetty. Kuulimme, että Sarajevossa on muun muassa katu nimeltä tarkka-ampujankatu, sillä kyseisellä kadulla kuoli monia satoja ihmisiä serbitarkka-ampujien luoteihin. Tunnelia on säästetty noin 25 metriä, joten pääsimme kävelemään sen läpi. Museossa oli myös video, jossa näkyi aitoa videokuvaa Sarajevon piirityksestä. Oli outoa ja kamalaa nähdä videoita, missä mies juoksi autonsa taakse suojaan luodeilta, äitiä juoksemassa seinän taakse piiloon lapsi sylissään ja rakennuksia palamassa ja sortumassa. Oli epätodellista, että tämä kaikki on tapahtunut niin vähän aikaa sitten, ja videomateriaalinkin alareunassa vilkkui aina vuosiluku muistuttamassa tästä. Seuraavana nähtävyytenä oli vuorosssa Gallerija 11/07/95. Tämä näyttely on perustettu Srebrenican joukkomurhan muistoksi. Srebrenicassa surmattiin tuolloin yli 8000 ihmistä, joista kaikkia ei ole vieläkään tunnistettu. Näyttelyssä oli videokuvaa, julisteita, kuvia sekä seiniä, joihin oli kirjoitettu kaikkien uhrien nimet. Näyttelyssä oli myös materiaalia Sarajevon piirityksen ajoista. Gallerija 11/07/95 oli erittäin vaikuttava mutta myös erittäin kauhea. Katsottuamme videot ja kuvat lähdimme, ja hetkeen oli vaikea puhua mitään. Olo oli heikko niin henkisesti kuin fyysisestikin ja lounas kului aika vaisuissa tunnelmissa. Edelleen on vaikea ymmärtää että nämä tapahtumat ovat niin lähellä ajallisesti kuin sijainniltaankin. Vielä yhtenä "nähtävyytenä" halusimme nähdä Sarajevon ruusut. Nämä "ruusut" ovat kranaatin jälkiä maassa, jonka kohdalla on kuollut kolme tai useampi henkilö. Sarajevolaiset täyttivät nämä jäljet punaisella betonilla, joka kuvasti niin verta kuin viattomia uhreja. 

On vaikea kuvailla Sarajevoa. Se on kaunis, kansainvälinen, monikulttuurinen, vilkas ja hienosti jälleenrakennettu. Se on myös toisaalta vieläkin täynnä sodan jälkiä, hautausmaita ja muistomerkkejä. Kaupungissa olo tuntui hieman siltä kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ihmiset olivat ystävällisiä, avuliaita ja uteliaita. Heitä kiinnosti mistä tulemme ja miksi olemme Bosnia-Herzegovinassa. Suosittelemme lämpimästi kyseistä maata, etenkin Sarajevoa, jos matkustaminen Balkanilla kiinnostaa. 

SPLIT

Lähdimme illalla Sarajevosta bussilla Splitiin, Kroatiaan. Muutaman päivän kaupunkeihin tutustumisen jälkeen olimme innoissamme rentouttavasta parin päivän rantalomasta. Osasimme odottaa, että Splitissä on paljon turisteja, mutta pohjoismaalaisten turistien määrä oli silti pieni yllätys. Suomalaisia ja ruotsalaisia oli ihan joka puolella. Splitistä jäi päälimmäisenä mieleen, että melkoinen turistirysä, jossa matkustajia yritetään viilata linssiin. Esimerkiksi heti ensimmäisenä iltana taksikuskimme teki turhia lenkkejä, jotta joutuisimme maksamaan enemmän. Seurasimme reittiä koko ajan google mapsista ja kun monta kertaa olimme ohittaneet lyhimmän/nopeimman mahdollisen reitin, kysyimme mitä hän touhuaa. Vastaus oli, että määränpäähän on vain yksi reitti (ei ollut.). Pääsimme kuitenkin oikeaan määränpäähän. Hieman pelottava vanha rouva tuli päästämään meidät sisään asuntoomme. Asunto oli iso ja maisemat merelle olivat upeat!

Splitissä kiertelimme vanhaa kaupunkia ja kävimme rannalla. Maisemat olivat kuin postikorteista ja merivesi oli upean turkoosia! Ne olivat parasta mitä Split meille tarjosi. Muilta osin Split ei tehnyt suurta vaikutusta meistä kumpaankaan. Vanhakaupunki on kaunis, samoin rantakatu. Varsinaisia nähtävyyksiä on aika vähän, mutta vanhakaupunki kokonaisuudessaan on näkemisen arvoinen, jos Splitiin lähtee, Hiekkarantoja oli muutama, mutta ne olivat epäsiistejä ja mutaisia. Löysimme pienen kivan rannan, joka oli hiekan sijaan pikkukiviranta. Se oli ihana, kunnes tajusimme, että ranta oli aivan täynnä lasinsiruja! Oli vaikeaa löytää rannalta kohtaa pyyhkeelle, jossa ei olisi ollut lasia. Ravintolat olivat selkeästi tottuneet palvelemaan turisteja. Monessa paikassa osattiin sanoa Terve terve ja Kiitos. Palvelun laatu oli kuitenkin hyvin vaihtelevaa. Kroatian hintataso on matala, mutta Splitissä hintoihin on lisätty kunnon turistilisä. Suomen hintoihin verrattuna siellä on hieman halvempaa, mutta ei niin paljon kuin olisi odottanut Kroatiassa olevan.

Meidän kokemuksemme perusteella Split voisi olla kiva kohde, jos varaisi kivan hotellin ja viettäisi paljon aikaa hotellialueella. Mahdollisesti se voisi olla sopiva kohde myös halpaa biletystä etsiville. Emme käyneet yöelämässä, mutta meillekin tultiin tarjoamaan lippuja paikalliselle pub-crawlille. Rantalomaa emme lähtisi Splittiin viettämään.

Splitistä lähdimme yöbussilla Ljubljanaan, jossa vaihdoimme bussia keskellä yötä. Aamulla heräsimme Italian rajalta, jossa vietimme runsaat kaksi tuntia. Italian viranomaiset väittivät, että yhdellä bussin matkustajista oli varastettu passi. Odottelimme häntä takaisin poliisiasemalta yli tunnin, mutta lopulta lähdimme jatkamaan matkaa ja kyseinen matkustaja jäi sinne. Aamupäivällä saavuimme Veneziaan. Kävimme McDonald'sissa aamupalalla ja jatkoimme matkaa junalla Milanon kautta Luganoon. Matka Milanoon meni hyvin. Jatkoyhteys Luganoon oli myöhässä ja juna ajoi puolet hiljempaa kuin normaalisti. Sveitsin rajalla kaikki matkustajat heitettiin ulos junasta. Arvelimme, että junassa oli joku vika. Hyppäsimme seuraavaan mahdolliseen junaan ja pääsimme kuin pääsimmekin Luganoon.

Matkamme Balkanilla ei ollut mikään tyypillinen rentouttava lomamatka. Se oli raskas, mutta näimme ja koimme uskomattoman paljon. Belgrad ihastutti kahviloilla ja rähjäisellä ulkomuodollaan, Sarajevo jätti melkein sanattomaksi ja Kroatia oli kaunis ja helppo kohde. Turvallisuudesta pitää myös kirjoittaa sen verran, että emme tunteneet oloamme turvattomaksi kertaakaan niin Kroatiassa, Serbiassa tai Bosnia-Herzegovinassakaan. Kaduilla sai kulkea ihan rauhassa ja esimerkiksi Belgradissa yöllä liikkuminen ei ollut ollenkaan pelottavaa. Balkanilla oli helppo matkustaa, vaikka välimatkat olivatkin pitkiä ja välillä kärsivällisyys joutui koetuksella busseissa istumisen takia. Kaikki kohteet olivat kuitenkin busseissa vietettyjen tuntien arvoisia. 

Arrivederci!

Zürich, Freiburg & Bern

Viime postauksesta onkin jo kulunut vähän aikaa, ja olemme ehtineet tällä välin matkustella jonkin verran. Pari viime viikonloppua kului reissatessa Zürichissa, Freiburgissa ja Bernissä. Ensimmäisellä matkalla yhdistimme Zürichin ja Freiburgin, sillä kaupungit ovat vain parin tunnin bussimatkan päästä toisistaan. Matkaan lähdimme perjantaina, ja seuraamme liittyi myös saksalainen vaihtariystävämme. Saavuimme Zürichiin jo aamupäivästä, joten meillä oli noin neljä tuntia aikaa kierrellä kaupunkia ennen kuin bussimme lähtisi kohti Saksaa, Freiburgia. Zürich on kaunis kaupunki, ja oli kiva päästä kokemaan suurkaupungin fiilistä Sveitsissä. Kiertelimme pastellinväristen rakennusten reunustamia pikkukatuja, kiipesimme Grossmünsterin näköalakerrokselle, joimme teetä ulkona ja kävelimme pitkin ostoskatuja. Kaupunki on vilkas, ja siellä olisi saanut kulumaan enemmänkin aikaa. Saimme kuitenkin aika hyvän käsityksen kaupungista jo muutaman tunnin kiertelyn jälkeen.

Freiburgiin matkustimme Flixbussilla, ja matka kesti vähän reilu kaksi tuntia. Saimme majoittua erään toisen saksalaisen vaihtariystävämme asunnolla, ja olimme tosi kiitollisia että hän tarjoutui majoittamaan meidät pariksi yöksi. Hänen siskonsa oli meitä Freiburgin bussiasemalla vastassa, ja saimme häneltä avaimet sekä myös hyviä neuvoja seuraavien päivien kiertelyä varten. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä Maria's barissa hampurilaiset, ja oli ihana syödä ulkona ja vieläpä niin halvalla! Suomalaisille Saksan hinnat ovat alhaiset, joten oli suorastaan luksusta syödä ravintoloissa - Sveitsissä hinnat kun ovat vähän liian suolaiset opiskelijabudjetille. Täyttävien aterioiden jälkeen suuntasimme kohti elokuvateatteria, olimme nimittäin päättäneet mennä katsomaan Kaunotar ja Hirviö- elokuvan. Leffa oli aivan ihana, ja oli hauska kokemus käydä ulkomailla elokuvateatterissa. 

Lauantaina söimme aamupalan asunnon vieressä olevassa kahvilassa, jonka jälkeen suuntasimme tutkimaan kaupunkia. Freiburg on todella kaunis kaupunki, ja meitä onnisti myös sään kanssa - aurinko porotti pilvettömältä taivaalta oikeastaan koko viikonlopun. Etenkin Freiburgin vanha kaupunki on upea, se on täynnä toinen toistaan ihanempia pikkukujia ja ison kirkon edustalla oli tori, josta löytyi kaikkea niin suomalaisesta salmiakista jättimäisiin tulppaanikimppuihin. Kaupungissa kiertelyn lisäksi teimme hieman ostoksia. Etenkin kosmetiikkatuotteiden hinnat Saksassa olivat yllättävän edullisia, melkein kaikki tuotteet olivat noin -50% Suomen hinnoista. Tämän takia ostoskoriin kertyikin aurinkorasvaa ja muita tarpeellisia purnukoita, joiden hinnat Luganon supermarketeissa ovat kolminkertaiset Saksan hintoihin verrattuna. Kun askelia oli kertynyt kävelystä noin 15 kilometrin verran, menimme lepäämään asunnolle hetkeksi. Käytimme jonkun tovin Tripadvisoria selaten, ja yritimme löytää hyvän illallispaikan. Lopuksi päätimme kuitenkin vain koittaa onneamme, ja lähdimme etsimään ravintolaa ilman pöytävarausta. Vaihtariystävämme sisko mainitsi Feierling- nimisen ravintolan, mutta se oli aivan tupaten täynnä. Henkilökuitenkin vinkkasi meille heidän toisesta ravintolasta, joka oli aivan kadun toisella puolen. Saimme kuin saimmekin pöydän, ja söimme herkulliset saksalaiset annokset, ja joimmepa vielä oluetkin kun kerran Saksassa oltiin. 

Sunnuntaina meillä oli vielä hetki aikaa kierrellä kaupunkia ennen kuin Flixbus veisi meidät takaisin Zürichiin josta ottaisimme junan Luganoon. Kävelimme joen rantaa pitkin, ja pysähdyimme rantakahvilaan istuskelemaan ja nauttimaan auringosta. Freiburgin tunnelma oli niin kotoisa ja lämmin, että sinne on ehdottomasti päästävä uudestaankin. Kolmen aikaan meidän bussi lähti kohti Zürichia, ja ehdimme jo huokaista helpotuksesta kun bussi lähti ajoissa - meillä oli nimittäin vain puolituntia aikaa vaihtaa bussista junaan Zürichissa. Olimme enää neljän kilometrin päästä juna-asemalta, kun bussi jämähti ruuhkaan. Minuutit kuluivat ja bussi mateli niin hitaasti, että olimme varmoja että nyt emme enää ehdi. Kun bussi vihdoin parkkeerasi bussiasemalle, joka on noin 400 metrin päästä juna-asemalta, meillä oli enää kolme minuuttia aikaa. Ryntäsimme bussista ulos, kaivoimme laukkumme tavaratilasta pois ja lähdimme juoksemaan kohti juna-asemaa. Zürichin juna-asemalla juokseminen ei ollut mikään helpoin homma, koska asema on ihan valtava joten etäisyydetkin raiteiden välillä ovat aika pitkiä. Ihmeen kaupalla kuitenkin ehdimme hypätä junaan, ja samantien kun lysähdimme penkeille, juna lähti liikkeelle. Luganoon oli taas kerran ihana palata, USIhomekin tuntuu jo niin kotoisalta paikalta. 

Seuraavana kohteenamme oli Sveitsin pääkaupunki, Bern. Olimme taas kolmen koplalla liikenteessä, sillä saksalainen vaihtariystävämme liittyi seuraamme. Olimme päättäneet, että teemme Berniin ainoastaan päiväreissun, sillä majoitus on (yllätys yllätys) Sveitsissä melko hintavaa, ja junamatkakaan ei ollut ihan hirveän pitkä, noin kolme tuntia yhteen suuntaan. Meillä oli jälleen sään kanssa hyvä tuuri, sillä aurinko porotti siniseltä taivaalta koko päivän. Bern oli tosi ihana ja kaunis kaupunki, mutta se ei tuntunut lainkaan maan pääkaupungilta. Se on kooltaan ja väkiluvultaan huomattavasti Zürichia pienempi, ja myös tunnelma Bernissä oli paljon kotoisampi ja kiireettömämpi. Kiersimme kaikki tärkeimmät turistinähtävyydet: kellotornin, parlamenttitalon, ruusupuutarhan ja karhupuiston.  Päivä kului todella nopeasti, mutta toisaalta noin kahdeksan tuntia riitti Bernin näkemiseen aivan hyvin. Etäisyydet ovat todella lyhyitä, ja kaupungissa on monia turistikierrosreittejä, joita seuraamalla on helppo tutustua kaikkiin päänähtävyyksiin. 

Arrivederci!

Lasketteluretki Savogniniin

Odotimme viime viikonloppua kovasti, sillä olimme varanneet lasketteluretken Sveitsin Alpeille Savogninin laskettelukeskukseen. Retki oli koulun järjestämä, joten meidän ei tarvinnut itse huolehtia juuri mistään. Aika ihanaa vaihtelua, että joku muu suunnitteli ja järjesti kaiken ja me saimme vain olla ja nauttia!

Lähdimme reissuun perjantai iltapäivällä. Matka taittui minibussilla vuoristomaisemia ihaillen. Tiet kiemurtelivat vuorien rinteillä, välillä oltiin pitkiä matkoja tunneleissa ja ylitettiin rotkoja huteran näköisiä siltoja pitkin. Matkaan meni noin 2 tuntia ja alkuillasta pääsimme perille. Savogninissa oli jo niin pimeää, ettemme nähneet ympäristössä kohoavia Alppeja juuri ollenkaan. Vasta aamulla meille selvisi, että laskettelurinteet lähtivät ihan hotellin vierestä! Hotellimme nimi oli Cube ja se oli oikein siisti ja käytännöllinen lasketteluhotelli. Meidän huoneessamme asui meidän lisäksi kolmas suomalainen tyttö, joka on myös vaihto-oppilaana Luganossa. Hotellin hintaan kuului hissiliput, rentoutumistilat, päivälliset ja aamupalat.

Nälkäisinä odotimme buffetpäivällistä kärsimättöminä. Päivällinen osoittautui super hyväksi! Tarjolla oli vaikka minkälaisia salaattiaineksia, pari erilaista keittoa, tuoretta leipää, kevätkääryleitä ja kolme erilaista lämmintä ruokaa. Kaiken kruunasi jälkkäribuffet, jossa oli erilaisia suklaajälkkäreitä ja tuoreita hedelmiä. Myös aamupala oli todella hyvä! Oli erilaisia leipiä, leikkeleitä, juustoja, pekonia & munia, eri makuisia jugurtteja, hedelmäsalaattia, mysliä, muroja ja lisäksi edellisillan jälkkäreitä sekä hedelmiä oli tarjolla. Söimme yhden viikonlopun aikana enemmän kuin Luganossa koko viikkona.

Pääsimme laskettelemaan lauantaina ja sunnuntaina. Savogninissa alkoi olla kausi lopuillaan. Kylässä ei ollut enää lunta, joten ensin piti ottaa istumahissi korkeammalle, josta laskettelurinteet alkoivat. Rinteet olivat vaihtelevassa kunnossa ja paikotellen sieltä täältä pilkisti mutaisia kohtia, mutta se ei meitä haitannut. Maisemat olivat upeat! Lumisia huippuja näkyi joka suunnassa. Lauantaina pääsimme kokemaan jotain molemmille täysin uutta, kun istuimme istumahississä kohti Piz Martegnasin huippua ja yhtäkkiä ympärillämme oli pelkkää valkoista! Olimme siis pilvessä ja hissimatka oli vasta alkanut. Molempia rupesi jännittämään, koska näkyvyys oli todella huono. Hetken kävi jo mielessä, että olisimme tullut hissillä alas, mutta päädyimme kuitenkin jäämään huipulla pois hissistä ja lähteä laskemaan valkoiseen tyhjyyteen. Onneksi huonekaverimme ja eräs tsekkiläinen vaihto-oppilas oli meidän mukana ja ystävällisesti näyttivät meille reittiä! Kahdestaan olisimme varmaan jääneet odottamaan pilven katoamista. Alastuleminen oli vähän hidasta, mutta se meni lopulta ihan hyvin! Laskettelupäivän päätteeksi pääsimme hotellille saunomaan. Saunatiloissa oli erilaisia rentoutumishuoneita, mutta päätimme mennä saunaan, joka muistutti eniten suomalaista saunaa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa saunan lämpöön rentoutumaan.

Sunnuntaina aurinkokin vähän pilkisti ja nautimme limut auringonpaisteessa, Alppimaisemia ihastellen. Sunnuntai iltapäivällä oli kotiinlähdön aika. Koko päivän ulkona olon jälkeen olimme aika väsyneitä ja olisi tehnyt mieli nukkua autossa, mutta maisemat olivat niin upeat, että alkumatka piti sinnitellä hereillä. Jossain kohtaa taisimme molemmat nukahtaa ja matka menikin tosi nopeasti. 

Reissu oli todella onnistunut! Jos jotain jäimme kaipaamaan niin sinistä taivasta ja auringonpaistetta, mutta olemme tosi iloisia, että pääsimme laskettelemaan, saunomaan ja syömään hyvin! Kaiken muun hyvän lisäksi, reissu oli kaikkine kustannuksineen hyvin edullinen. Ehdottomasti voimme suositella USIsportin laskettelureissuja muillekin!  

Arrivederci! 

Liechtenstein & Austria

Muutaman viikon Luganossa oleskelun jälkeen oli aika lähteä seikkailulle Liechtensteiniin ja Itävaltaan. Liechtenstein valikoitui matkakohteeksi sen takia, että kumpikaan meistä ei ollut aiemmin käynyt siellä ja upeat alppimaisemat kiehtoivat kumpaakin. Päätimme päiväretken sijaan tehdä yön yli kestävän matkan, ja karttaa tutkittuamme yöpaikaksi valikoitui Itävallassa sijaitseva Feldkirchin kaupunki. 

Liechtensteiniin matkustaminen oli aika helppoa - ensin pari tuntia junalla Zürichiin, josta tunti Sargansiin. Sargansista otimme bussin Liechtensteiniin, jonne matka kesti puolisen tuntia. Bussimatkalla näkikin jo ison osan Liechtensteinista, ja jäimme Vaduzin keskustassa pois. Vaduz on pieni kaupunki, ja hinnat ovat samaa luokkaa mitä Sveitsissä. Vietimme Vaduzissa muutaman tunnin, jonka aikana kiipesimme katsomaan kaupungin linnaa josta oli upeat maisemat Liechtensteinin ylle. Linnan sisälle ei päässyt, sillä se on yksityiskäytössä. Takaisin käveltyämme hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Feldkirchiin noin tunnissa. Etäisyydet näiden kaupunkien välillä ovat todella lyhyitä, mutta bussit tekevät melkoisia kiertoajeluita joten matka-aikakin pitenee. 

Feldkirchiin saavuttuamme alkoi molemmilla olla jo aika kova nälkä ja väsy (ja flunssakin vielä!) joten päätimme vain hypätä bussiin joka veisi meidät hotellille. Kysyimme neuvoa eräältä kuskilta, joka tutkaili osoitettamme ja neuvoi meidät sitten pysäkille, josta oikea bussi lähtisi. Tyytyväisinä nousimme kyytiin, mutta hetken päästä tutkailimme google mapsia ja totesimme että nyt ollaan kyllä menossa aivan väärään suuntaan. Varmistimme kuskilta että olemmehan oikeassa bussissa, johon hän totesi että meidän olisi jo pitänyt nousta kyydistä pois. Ihmettelimme tätä, koska kartan mukaan hotellimme oli aivan eri suunnassa eikä bussi missään vaiheessa ajanut läheltäkään sitä. Kuski neuvoi meidät sitten toiseen bussiin, joka veisi meidät takaisin päin oikeaan osoitteeseen. No eipä vienytkään. Kävi ilmi, että Feldkirchissä on kaksi Feldkircher Strassea, joista toisella sijaitsi meidän hotelli ja toinen on aivan eri puolella kaupunkia. Tämä uusi kuski sitten yritti neuvoa meille uutta reittiä, mutta hetken neuvottuaan meitä englanti-saksa-sekoituksella, hän luovutti ja ilmoitti vievänsä meidät hotellille itse, vaikka se ei hänen reittiinsä sisältynytkään. Meidän tulisi kuitenkin käydä vielä kiertämässä loput hänen normaalista reitistään, joten siellä me sitten istuimme etupenkeissä tyhjässä bussissa ja ajelimme vuorten rinteitä pitkin ennen kuin kuski vei meidät toiselle puolelle kaupunkia aivan hotellin oven eteen. Koitimme kiitokseksi tarjota kuskille vähän lisää rahaa (olimme maksaneet koko parin tunnin bussiajeluista 2 euroa), mutta hän ei suostunut. Oli kyllä sympaattisin ja mukavin bussikuski ikinä! 

Seuraavana päivänä menimme läheiseen kahvilaan aamupalalle jonka jälkeen otimme bussin (ja vieläpä ihan oikean!) Feldkirchin keskustaan. Kävelimme pitkin kauniin vanhankaupungin katuja ja otimme paljon kuvia. Pastellinsävyiset rakennukset ja aurinkoinen keli olivat ihana yhdistelmä. Lounaan jälkeen olikin jo aika palata bussilla suoraan Sargansiin, josta nousimme Zürichiin vievään junaan ja sitten vielä junaan joka vei meidät Luganoon. Paljon tuli istuttua busseissa ja junissa, mutta matkat menivät nopeasti maisemia ihastellen. Luganossa meitä odotti tähtitaivas ja täysikuu, ja USIhomeen päästyämme totesimme molemmat että tämä paikka tuntuu jo ihan kodilta. 

Arrivederci!