Viime tekstistä on ehtinyt vierähtää tovi. Aika menee täällä niin hurjaa vauhtia, että yhtäkkiä sitä huomaa, ettei olla päivitetty mitään yli kuukauteen! No nyt tulee pitkähkö story, kun parisen viikkoa sitten heitettiin reput selkään ja lähdettiin kiertämään Balkanin maita!
Matkamme alkoi Milanosta, kun ihana ystävämme Essi tuli viettämään Vappua meidän seuraamme. Päivä Milanossa meni nopeasti nähtävyyksiä ihaillen ja pizzaa syöden. Tänä vuonna ei ollut nakkeja eikä perunasalaattia eikä munkkeja, mutta hauskaa oli silti ja sehän on pääasia! Maanantai aamulla sanoimme Essille heipat ja lähdimme juna-asemalle odottelemaan meidän junaa.
ZAGREB
Ensimmäinen etappimme oli Zagreb, Kroatiassa. Matkasimme Milanosta Veronan kautta Veneziaan. Ja Veneziasta meillä oli bussiyhteys Zagrebiin. Harvinaista kyllä, junamme lähti Milanosta ajallaan. Meitä jännitti tuleva reissu ja se, että miten asiat hoituisivat Balkanin maissa. Jossain kohtaa Milanon ja Veronan välissä huomasimme, että junamme oli 5 minuuttia myöhässä. Veronassa meillä oli vaihtoaikaa vain 6 minuuttia, joten aloimme hieman huolestua. Yritimme etsiä konduktööriä, tuloksetta. Noh jatkoyhteys oli saman firman juna, joten arvelimme sen odottavan pari minuuttia Milanosta saapuvaa junaa. Saavuimme Veronaan 9 minuuttia myöhässä, eikä Venezian junaa näkynyt enää missään. Se oli lähtenyt ilman meitä.
Hyppäsimme seuraavaan Veneziaan lähtevään junaan. Aika nopeasti tajusimme, että kyseessä on maailman hitain paikallisjuna, jonka olisi voinut ohittaa juoksuvauhdillakin. Jos jatkaisimme sillä Veneziaan, emme ehtisi Zagrebin bussiin. Hyppäsimme pois isohkolla asemalla ja juoksimme taksitolpalle. Ystävällinen taksikuski kertoi, että Veneziaan ajaa 40 minuuttia. Bussin lähtöön oli 30 minuuttia, joten emme olisi ehtineet. Huomasimme, että parin minuutin päästä oli lähdössä toinen juna Veneziaan, joten juoksimme siihen. Se oli pikajuna, joten saimme toivoa bussiin ehtimisestä. Vitsailimme tarkastajan junaan saapumisesta (joka on Italiassa harvinaista) sillä meillä oli vain alkuperäinen lippu, aivan eri junaan. Ja niinhän siinä kävi, että hetken päästä tarkastaja saapui. Hän kuitenkin jäi kiistelemään jonkun muun asiakkaan lipun voimassaolosta, joten poistuimme paikalta ja seuraavalla asemalla hyppäsimme pois junasta. Juoksimme taksitolpalle ja saimme kuskin, joka ymmärsi kiireemme. Normaalisti Veneziaan olisi ajanut 15 minuuttia, mutta hän pääsi sinne 10 minuutissa ja ehdimme kuin ehdimmekin Zagrebiin lähtevään bussiin. Fiilis oli sanoinkuvaamaton, sillä Zagrebin bussista myöhästymisestä olisi aiheutunut erittäin suuria mutkia matkaan. Bussikuski tuli kysymään olimmeko yrittäneet soittaa heidän firmalleen - Kyllä, ainakin 8 kertaa (kiitos kun huomasitte, mutta ette viitsineet vastata). Viisi tuntisesta bussimatkasta ainakin kolme meni siihen, että mietimme matkan tapahtumia ja yritimme rauhoittua. Sateenropina rauhoitti mukavasti.
Aamulla heräsimme aurinkoisesta Zagrebista. Hotellimme oli keskeisellä paikalla, joten ulos astuttuamme eteemme aukesi upea puisto, jossa oli patsaita ja suihkulähde ja ympärillä kauniita taloja. Kiertelimme aamun Zagrebin nähtävyyksiä. Kaupungissa oli mukavan rento fiilis, vain vähän turisteja ja ihmiset puhuivat sujuvasti englantia.
BELGRAD
Zagrebista jatkoimme junalla Belgradiin, Serbiaan. Junamatka alkoi puolilta päivin ja kesti lähes 7 tuntia. Netissä kerrotaan, että maisemat ovat sanoinkuvaamattoman upeat. Odotuksemme oli siis korkealla. Todellisuus oli vähän muuta kuin odotimme: kaunista vihreää peltomaisemaa ja siellä täällä vähän metsää. Perus Suomen maaseutua koko matka. Tuli ainakin kotoisa fiilis :) Belgradissa sää oli sumuisan aurinkoinen ja rakennukset hohkasivat kuumuutta. Kävelimme suoraan juna-asemalta hotellille - joka tietenkin sijaitsi ylämäessä. Hotellimme vastasi odotuksiamme sillä se oli saanut hyvät arvostelut; palvelu oli tehokasta, ystävällistä ja hotelli oli hyväkuntoinen. Seitsemän tunnin bussissa istumisen jälkeen oli pakko levätä hetken ja etsimme hyvää illallispaikkaa. Serbian hintataso on matala, joten valitsimme parhaaksi arvostellun ravintolan Tripadvisorista ja suuntasimme sinne. Paikan pihviannoksia oli kehuttu hurjasti, joten pakkohan meidänkin oli kokeilla - ja emme kyllä pettyneet. Annokset olivat uskomattoman herkullisia, ja laskukaan ei aiheuttanut harmaita hiuksia sillä noin 20 eurolla per henkilö saimme isot pihviannokset, viinilasit, limsat ja kahvit. Palvelu oli myöskin erittäin ystävällistä ja englannin kielen taitoista. Paikan nimi on Casa Nova, joten jos joku matkustaa Belgradissa, iso suositus tälle! :)
Ravintolaillallisen jälkeen päätimme kokeilla hotellin spa-osastoa, joka oli ihan ok. Monta erilaista saunaa (myös finnish sauna!) ja poreallas, joka ei tosin ollut käytössä. Raikkaana oli helppo nukahtaa hotellilakanoissa, ja seuraavana aamuna nousimmekin melko aikaisin jotta ehtisimme tutustua Belgradiin kunnolla. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään ensimmäistä päänähtävyyttä, Saint Savaa, kohti. Saint Sava on ortodoksitemppeli, joka ei ole sisältä vielä ihan valmis. Se on kuitenkin aivan valtava ja upea. Temppelin edustalla on kauniit suihkulähteet ja puistoalue, joka oli muuten ilta-aikaan paikallisten suosiossa! Temppeli oli myös vielä upeampi iltavalaistuksessa. Aikamme kierreltyämme lähdimme kohti toista Belgradin päänähtävyyttä eli Kalemegdanin linnoitusta. Linnoituksen alueella sijaitsi myös sotamuseo. Muita nähtävyyksiä joita kiersimme olivat muun muassa National Assembly, President's Hall ja City Assembly. Kaupungissa on paljon nähtävää ja koettavaa, ja erityismaininta on annettava kaupungin kahvila-ja ravintolakulttuurille - se on aivan uskomaton. Joka nurkalta löytyy toinen toistaan houkuttelevempia kahviloita ja ravintoloita, ja hinnat eivät päätä huimaa. Emme kuitenkaan kuvailisi Belgradia kauniiksi kaupungiksi; se on aika likainen ja rähjäinen, ja NATO:n tuhoamia rakennuksia oli edelleen nähtävillä. Kaupungissa oli kuitenkin aivan ihana tunnelma, ja hieman nuhjuisen ulkokuoren alta paljastui erittäin kupliva ja mielenkiintoinen suurkaupunki. Olimme myös varautuneet mahdollisiin kieliongelmiin, ja yllätyimme hieman kun serbit taitoivat englantia niin hyvin. Oli kyse sitten tarjoilijoista, hotellin respan työntekijöistä, junalipunmyyjistä tai pikkuisen kioskin omistajasta - kaikki puhuivat hyvää englantia. Palvelu ei ollut missään paikassa (lukuunottamatta illallisravintolaamme) sydämellisen ystävällistä, mutta tehokasta se kyllä oli. Ihmiset olivat hieman jäyheitä, mutta eivät kuitenkaan epäystävällisiä - meille sopi aivan hyvin että niin kauan kun asiat vaan hoituivat, ei palvelunkaan tarvi olla yltiö lämmintä. Toisaalta, kun itse uskaltautui hymyilemään ja rohkeasti kysymään apua, vastaukseksi sai ainakin vaisun hymyn ja ystävällisen avuntarjouksen. Näiltä osin kohtaamamme ihmiset Serbiassa muistuttivat hieman meitä suomalaisia :)
SARAJEVO
Seuraavana aamuna oli aika sanoa heipat Serbialle ja lähteä kohti Bosnia-Herzegovinaa, Sarajevoa. Olimme hieman tehneet taustatyötä bussista jolla sinne matkustaisimme, ja oletimme että saisimme suuren kaksikerroksisen bussin, sillä välimatka oli (ajallisesti) pitkä ja luultavasti suosittu. Hieman jouduimme hieromaan silmiämme kun bussiterminaaliin putkutti pienen pieni minibussi, jonka tuulilasissa luki "to Sarajevo". Ei auttanut, hyppäsimme kyytiin, ilmastointi täysille ja kuulokkeet korville. Matkaa Belgradin ja Sarajevon välillähän ei ole kuin vaivaiset 200 kilometriä, mutta valtateiden puuttumisen takia matka kesti 7,5 tuntia. Tämän lisäksi pysähtelimme tosi usein. Toisaalta tauot olivat kivaa vaihtelua bussissa istumiseen, ja ehdimme myös yhdellä tauolla keskellä Serbian maaseutua syödä lounastakin. Jälleenkerran yllätyimme myös ihmisten englanninkielen taidosta; pienen paikallisen huoltoaseman vanha naissiivooja puhui sujuvasti englantia selittäen meille mistä löydämme naistenhuoneen. Matka jatkui kohti Bosnia-Herzegovinaa, ja rajan ylitys sujui melko sujuvasti. Rajavartiosto kyseli meiltä hieman tarkemmin mitä tulisimme maassa tekemään. Bosnian puolella aavat peltomaisemat vaihtuivat vuoristoon, ja matkapahoinvointilääkkeelle tuli käyttöä kun aloimme kiemurrella vuorten kapeita teitä päästäkseemme Sarajevoon. "Pian" olimmekin jo perillä, ja hieman hämmennyimme kun kuski yhtäkkiä huudahti "girls, this is Sarajevo!". Katsahdimme google mapsia, ja olimme noin 6 kilometrin päästä keskustasta, jossa myös hotellimme sijaitsisi. Onneksi löysimme taksin melko nopeasti, ja pääsimme vihdoin hotellille. Hotellimme nimi oli Colors Inn, ja tälle ehdottoman suuri suositus, jos joku sattuu Sarajevossa majoittumaan. Kaikki hotellissa oli aivan viimeisen päälle siistiä ja huoliteltua - palvelua myöten. Alkoi olla jo myöhä, joten päätimme etsiä illallispaikan ja käydä sitten kiertelemässä kaupunkia. Ensimmäisenä iltana huomasimme heti, kuinka upeasti kaupunki on jälleenrakennettu Bosnian sodan jäljiltä, mutta edelleen liki jokaisessa rakennuksessa näkyi luotien ja kranaattien jälkiä. Kävimme myös katsomassa latinalaista siltaa, jonka juurella Franz Ferninand murhattiin ja jonka myötä ensimmäinen maailmansota alkoi.
Seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen nappasimme taksin, jota pyysimme viemään meidät Sarajevon tunnelimuseoon. Museo sijaitsee noin 7 kilometriä keskustasta, ja julkisilla sinne on huono kulkea. Taksi ei kuitenkaan maksa paljoa - 7 euroa per suunta plus 2 euroa siitä, että taksi odotti meitä 45 minuuttia, jonka vietimme museossa. Tunnelimuseo, eli Tunnel of Hope on siis tunneli, jonka Sarajevolaiset kaivoivat piirityksen aikana. Tunnelin kautta ihmisiä pystyi pakenemaan, ja kaupunkiin saatiin tuotua lääkkeitä, aseita ja ruokaa. Tämä oli oikeastaan ainoa tapa tuoda kaupunkiin yhtään mitään, sillä kaupunki oli niin tarkoin piiritetty. Kuulimme, että Sarajevossa on muun muassa katu nimeltä tarkka-ampujankatu, sillä kyseisellä kadulla kuoli monia satoja ihmisiä serbitarkka-ampujien luoteihin. Tunnelia on säästetty noin 25 metriä, joten pääsimme kävelemään sen läpi. Museossa oli myös video, jossa näkyi aitoa videokuvaa Sarajevon piirityksestä. Oli outoa ja kamalaa nähdä videoita, missä mies juoksi autonsa taakse suojaan luodeilta, äitiä juoksemassa seinän taakse piiloon lapsi sylissään ja rakennuksia palamassa ja sortumassa. Oli epätodellista, että tämä kaikki on tapahtunut niin vähän aikaa sitten, ja videomateriaalinkin alareunassa vilkkui aina vuosiluku muistuttamassa tästä. Seuraavana nähtävyytenä oli vuorosssa Gallerija 11/07/95. Tämä näyttely on perustettu Srebrenican joukkomurhan muistoksi. Srebrenicassa surmattiin tuolloin yli 8000 ihmistä, joista kaikkia ei ole vieläkään tunnistettu. Näyttelyssä oli videokuvaa, julisteita, kuvia sekä seiniä, joihin oli kirjoitettu kaikkien uhrien nimet. Näyttelyssä oli myös materiaalia Sarajevon piirityksen ajoista. Gallerija 11/07/95 oli erittäin vaikuttava mutta myös erittäin kauhea. Katsottuamme videot ja kuvat lähdimme, ja hetkeen oli vaikea puhua mitään. Olo oli heikko niin henkisesti kuin fyysisestikin ja lounas kului aika vaisuissa tunnelmissa. Edelleen on vaikea ymmärtää että nämä tapahtumat ovat niin lähellä ajallisesti kuin sijainniltaankin. Vielä yhtenä "nähtävyytenä" halusimme nähdä Sarajevon ruusut. Nämä "ruusut" ovat kranaatin jälkiä maassa, jonka kohdalla on kuollut kolme tai useampi henkilö. Sarajevolaiset täyttivät nämä jäljet punaisella betonilla, joka kuvasti niin verta kuin viattomia uhreja.
On vaikea kuvailla Sarajevoa. Se on kaunis, kansainvälinen, monikulttuurinen, vilkas ja hienosti jälleenrakennettu. Se on myös toisaalta vieläkin täynnä sodan jälkiä, hautausmaita ja muistomerkkejä. Kaupungissa olo tuntui hieman siltä kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ihmiset olivat ystävällisiä, avuliaita ja uteliaita. Heitä kiinnosti mistä tulemme ja miksi olemme Bosnia-Herzegovinassa. Suosittelemme lämpimästi kyseistä maata, etenkin Sarajevoa, jos matkustaminen Balkanilla kiinnostaa.
SPLIT
Lähdimme illalla Sarajevosta bussilla Splitiin, Kroatiaan. Muutaman päivän kaupunkeihin tutustumisen jälkeen olimme innoissamme rentouttavasta parin päivän rantalomasta. Osasimme odottaa, että Splitissä on paljon turisteja, mutta pohjoismaalaisten turistien määrä oli silti pieni yllätys. Suomalaisia ja ruotsalaisia oli ihan joka puolella. Splitistä jäi päälimmäisenä mieleen, että melkoinen turistirysä, jossa matkustajia yritetään viilata linssiin. Esimerkiksi heti ensimmäisenä iltana taksikuskimme teki turhia lenkkejä, jotta joutuisimme maksamaan enemmän. Seurasimme reittiä koko ajan google mapsista ja kun monta kertaa olimme ohittaneet lyhimmän/nopeimman mahdollisen reitin, kysyimme mitä hän touhuaa. Vastaus oli, että määränpäähän on vain yksi reitti (ei ollut.). Pääsimme kuitenkin oikeaan määränpäähän. Hieman pelottava vanha rouva tuli päästämään meidät sisään asuntoomme. Asunto oli iso ja maisemat merelle olivat upeat!
Splitissä kiertelimme vanhaa kaupunkia ja kävimme rannalla. Maisemat olivat kuin postikorteista ja merivesi oli upean turkoosia! Ne olivat parasta mitä Split meille tarjosi. Muilta osin Split ei tehnyt suurta vaikutusta meistä kumpaankaan. Vanhakaupunki on kaunis, samoin rantakatu. Varsinaisia nähtävyyksiä on aika vähän, mutta vanhakaupunki kokonaisuudessaan on näkemisen arvoinen, jos Splitiin lähtee, Hiekkarantoja oli muutama, mutta ne olivat epäsiistejä ja mutaisia. Löysimme pienen kivan rannan, joka oli hiekan sijaan pikkukiviranta. Se oli ihana, kunnes tajusimme, että ranta oli aivan täynnä lasinsiruja! Oli vaikeaa löytää rannalta kohtaa pyyhkeelle, jossa ei olisi ollut lasia. Ravintolat olivat selkeästi tottuneet palvelemaan turisteja. Monessa paikassa osattiin sanoa Terve terve ja Kiitos. Palvelun laatu oli kuitenkin hyvin vaihtelevaa. Kroatian hintataso on matala, mutta Splitissä hintoihin on lisätty kunnon turistilisä. Suomen hintoihin verrattuna siellä on hieman halvempaa, mutta ei niin paljon kuin olisi odottanut Kroatiassa olevan.
Meidän kokemuksemme perusteella Split voisi olla kiva kohde, jos varaisi kivan hotellin ja viettäisi paljon aikaa hotellialueella. Mahdollisesti se voisi olla sopiva kohde myös halpaa biletystä etsiville. Emme käyneet yöelämässä, mutta meillekin tultiin tarjoamaan lippuja paikalliselle pub-crawlille. Rantalomaa emme lähtisi Splittiin viettämään.
Splitistä lähdimme yöbussilla Ljubljanaan, jossa vaihdoimme bussia keskellä yötä. Aamulla heräsimme Italian rajalta, jossa vietimme runsaat kaksi tuntia. Italian viranomaiset väittivät, että yhdellä bussin matkustajista oli varastettu passi. Odottelimme häntä takaisin poliisiasemalta yli tunnin, mutta lopulta lähdimme jatkamaan matkaa ja kyseinen matkustaja jäi sinne. Aamupäivällä saavuimme Veneziaan. Kävimme McDonald'sissa aamupalalla ja jatkoimme matkaa junalla Milanon kautta Luganoon. Matka Milanoon meni hyvin. Jatkoyhteys Luganoon oli myöhässä ja juna ajoi puolet hiljempaa kuin normaalisti. Sveitsin rajalla kaikki matkustajat heitettiin ulos junasta. Arvelimme, että junassa oli joku vika. Hyppäsimme seuraavaan mahdolliseen junaan ja pääsimme kuin pääsimmekin Luganoon.
Matkamme Balkanilla ei ollut mikään tyypillinen rentouttava lomamatka. Se oli raskas, mutta näimme ja koimme uskomattoman paljon. Belgrad ihastutti kahviloilla ja rähjäisellä ulkomuodollaan, Sarajevo jätti melkein sanattomaksi ja Kroatia oli kaunis ja helppo kohde. Turvallisuudesta pitää myös kirjoittaa sen verran, että emme tunteneet oloamme turvattomaksi kertaakaan niin Kroatiassa, Serbiassa tai Bosnia-Herzegovinassakaan. Kaduilla sai kulkea ihan rauhassa ja esimerkiksi Belgradissa yöllä liikkuminen ei ollut ollenkaan pelottavaa. Balkanilla oli helppo matkustaa, vaikka välimatkat olivatkin pitkiä ja välillä kärsivällisyys joutui koetuksella busseissa istumisen takia. Kaikki kohteet olivat kuitenkin busseissa vietettyjen tuntien arvoisia.
Arrivederci!
